"Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa"
-Kol 4:2-
Vilpittömässä asioiden Jumalalle jättämisessä ja rukouksessa on voimaa. Joko asiat muuttuvat tai me muutumme, pikkuhiljaa, joskus kivuliaastikin, kun on rukousvastausta odottaessaan haastettu/pakotettu luopumaan ehkä omista vääristä ajatusmalleista ja alkamaan ajatella eri tavoin, enemmän Jumalan tavoin.
Sydän on kovilla, eikä haluaisi luopua itselle tutuista ja turvallisista toimintamalleista, heittäytyä uskon, luottamuksen ja elämän varaan. Pelkokaan ei helposti halua menettää aluevaltauksiaan meissä...
Joskus sitten saamme nopeasti rukousvastaukseksi sen vihreän valon, asiat muuttuvat ja sehän on taas meille helppoa, suorastaan riemullista.
Kuitenkin useimmiten elämäni tärkeimmissä asioissa Jumalan antama rukousvastaus on ollut se, että vastauksen tulemiseen on kulunut aikaa....ja sen aikana minun sydämessäni ja asenteissani on tapahtunut niin radikaali muutos, ettei asian enää olekaan tarvinnut muuttua. Se ei ole ollut helppoa eikä mukavaa, mutta lopulta vähintään yhtä riemullista kuin se helpompi ja nopeampi rukousvastauksen saaminen.
" Rakas Taivaallinen Isä, kiitän, että rukouksessa on voimaa. Anna minulle rohkeutta ja nöyryyttä taipua sinun väkevän kätesi alle ja kokosydämisesti rukoilla, että sinun tahtosi saisi tapahtua minussa ja asioissani, ei niinkään minun oma tahtoni. Kiitos, että saan luottaa, että teet minussa jotain kaunista tahtosi mukaan."
" Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. "
-Kol:3:18-
Miten olla nykyaikana alamainen miehelleni, olemmehan samanarvoiset Jumalankin edessä. Tasa-arvoisuus-alamaisuus, yhtäaikaa...toimiiko se?
Varmaan ydinasiana on raamatunkohta, jossa sanotaan:"Pitäkää nöyryydessä toista parempana kuin itseänne". Se pitää sisällään sen, että ajattelen mieheni parasta, puhun arvostavasti, kuuntelen hänen toiveitaan ja ehdotuksiaan ja olen kaikin puolin rakentava ja rohkaiseva.
Kuullostaa ihanteelliselta, enkä todellakaan kykene tuohon mielestäni tarpeeksi usein, mutta siihen haluan Jumalan avulla pyrkiä, sillä se on todella kaunista.
Arjessa usein käyttäydyn päinvastaisesti, valitettavasti. Vihaiset tai kovat sanat liian usein satuttavat miestäni...En kuitenkaan halua jäädä siihen, vaan Jumalan innoittamana haluan pyytää anteeksi uudelleen ja uudelleen, sitoutua kestäväisesti mieheeni ja kasvaa niin, että voisin olla hyvä apu hänelle...että meistä voisi tulla yhä syvemmin yksi liha.
"Jeesus, loit jotain ihmeellistä miehen ja naisen yhteyteen. Auta löytämään kaiken tämän länsimaalaisen ja kaupallisen ja itsekeskeisen rakkauskäsityksen suosta se rakkaus, jonka sinä olet tarkoittanut aviopuolisoiden välille. Auta löytämään, vaikka täytyisi kaivaa syvälle ja kivunkin kanssa! Murskaa minussa kaikki se, joka tuhoaa! Revi irti jokainen väärä istutus rakkauden tieltä!"
"Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana;
opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla,
kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti
Jumalalle sydämissänne.
Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa."
-Kol 3:15-17-
Jos me koko ajan enemmän ja enemmän täytämme mieltämme Jumalan Sanalla ja asioilla, niin valtakunnan todellisuus ja myös kokemus valtakunnan todellisuudesta lisääntyy elämässämme... ja myös tuo rauha, josta puhutaan.
Se on hyvin Jumalakeskeistä elämää, tietyllä lailla aivan kuin ison näkymättömän kuplan sisällä, missä vallitsee taivaallinen ilmasto, vaikka ulkopuolella olisi myrsky tai ikirouta.
" Jeesus, olet pakopaikkani, olet lepopaikkani, olet rauhani ja onneni. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä... Tänäänkin saan elää taivaallisen täydellisessä rakkauden ja hyväksynnän ilmastossa, minulla ei ole mitään hätää. Kaikki on kunnossa, sillä Isälläni on kaikki hallinnassa. Kiitos sinulle siitä!"
"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita,
sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,
sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne ja antakaa
toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin
Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side."
-Kol 3:12-14-
Rakkaus testataan kaikkein parhaiten tavallisessa kotielämässä. Rakastaminen on mielestäni haastavinta elämässä, mutta toisaalta myös mielenkiintoisin haaste elämässä. Joskus on sellaisia päiviä, että kaikilla perheessä on huono päivä ja olemme suorastaan kiusaksi toisillemme. Silloin usein puhallan pelin poikki ja sanon että tänään kaikilla on niin huono päivä, että yritetään vain kaikki nyt kärsiä toinen toistamme...rakkaudessa:).
Rakkauden aiheessa minulla on niin paljon opeteltavaa, kasvamista je eheytymistä. Kiivastun välillä hurjasti ja jopa läksytän läheisimpiä. Huomaan myös ihmisissä vikoja ja on kiusaus puhua pahaa aika ajoin. Huomaan, että välillä minulla on myös lempi-ihmisiä ja en sitten huomioi ihmisiä tasavertaisesti. Kiivas luonteeni on pahin! Mikään näistä ei ole rakkautta!! Pois ne minusta!
Rakkaudelliset valinnat maksavat meidän mukavuutemme. Usein rakkaus on vaivannäköä ja omasta luopumista, valinta valinnan jälkeen, usein pieniä ja rutiininomaisia palveluksia, tekoja, asenteita ja sanoja. Äiti Teresa on sanonut, että on mentävä rakkaudessa niin pitkälle, että se tekee kipeää. Onko kukaan enää 2000-luvulla valmis tällaisiin uhrauksiin...ja kuitenkin...Jeesus uhrasi jopa henkensä meidän edestämme, rakkaudesta.
"Rakas Jeesus, sinä olet rakkaus. Haluan pukeutua joka aamu rakkauteen, intohimoni on tulla ihmiseksi, joka rakastaa...ja kuitenkin tiedän, että omasta sydämestä ei puserru sellaista rakkautta, jota toivoisit näkeväsi minunkin elämässäni. Siis ole minulle opettaja rakkaudessa, kaikkein suurimmassa hyveessä...vähempään en voi tyytyä."
"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä
on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa."
-Kol 3:1-4-
Jotain kuollutta minussa heräsi sinä hetkenä, kun pyysin Jeesusta sydämeeni ja antauduin hänelle! Minulle avautui kokonainen Jumalan valtakunta tutkittavaksi...
Haluaisin elää mielekästä elämää, sellaista missä mieleni on niihin asioihin, jotka ovat ylhäällä, Jumalan tärkeyslistoilla. Ymmärrän yhä selvemmin, että nämä maanpäälliset asiat yksinään eivät mitenkään voi tyydyttää minua.
Se, että etsin Jumalaa ja tulevaisuutta hänen kanssaan innoittaa jotain sisimmässäni, saa aikaiseksi jännittävää odotusta siitä, mitä Jumala tulee tekemään. Tällä hetkellä en vielä näe enkä koe mitään, mutta odotan Jumalan avauksia. En haluakaan elää vain itselleni. Se on tylsää ja yksiulotteista. Haluan, että elämäni on kätketty jossain niin kiinnostavassa kuin Jeesuksessa ja kaikissa mahdollisuuksissa, joita vain hänessä on.
"Jeesus, odotan avauksiasi. Anna minun kuulla hiljainen äänesi, erottaa se kaikista muista äänekkäistä maailman äänistä, että sitä seuraamalla löytäisin sen paikan ja ne tehtävät, joihin nyt haluat minut johdattaa ja asettaa. Vastaa sydämeni syviin salaisiin kysymyksiin, vain sinä tiedät ne."
"Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja
uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän
kiitoksenne ylitsevuotavainen."
Kol 2:6-7
Kolossalaiskirje jaksaa vain innoittaa lukijaansa uudelleen ja uudelleen samoin kuin toiset lempikirjeeni Efesolais- ja Filippiläiskirje. Täynnä Kristuksen ylivertaisuutta, keskeisyyttä ja voimaa. Taaskin, kaikki lähtee Hänestä, on talletettu Häneen ja saa voimansa Hänestä. Hänestä virtaa meihinkin kaikki, mitä tarvitsemme. Hän on elämä itse ja Hänestä virtaa meihin elämää ja voimaa, viisautta, rakkautta jne...
Kun kasvi juurtuu maahan se tarkoittaa sitä, että se työntää kaikki juurensa syvälle multaan ja saa sieltä elämälleen välttämättömät ravinnon ja veden. Kun se saa tarpeeksi kumpaakin, se kukoistaa. Juurtuminen Kristukseen on varmaankin sitä, että aivankuin työnnämme kaikki elämämme alueet häneen ja sieltä virtaa niihin kaikkea mitä millekin elämän osa-alueellemme tarvitsemme.
Mekin voimme kukoistaa Hänen voimastaan:). Omia voimia ei läheskään aina ole, mutta olemme kytketyt valtaisaan voimanlähteeseen!
Me ihmisraukat, jotka olemme niin epäuskoisia ja itsekeskeisiä, kun tulisi olla uskovainen ja Jumalakeskeinen...
"Jeesus, otan sinua kädestä. Pidä minusta kiinni, rakasta minua. Sydämeni on sinun. Kaipaan jakaa kaiken kanssasi...minun sydämeni ja sinun sydämesi, yhdessä."
"...että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat
kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät
tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
-Kol 2:2-
Rakastan tätä. Voimme ymmärtää Jumalan asioita hyvin laajasti ja syvästi, rikkaasti ja koko ymmäryksellämme. Tietysti siihen ei päästä hetkessä, mutta sitä kannattaa tavoitella.
Siis minullakin, tavanomaista tavallisimmalla tavisihmisellä, joka en ole edes hyvin älykäs, tai muutenkaan erikoinen, on tämä mahdollisuus sukeltaa Jumalallisiin rikkauksiin! Jokaisella on. Se tapahtuu Kristuksen tuntemisen kautta. Jotain salaperäistä tapahtuu; Hänen jumalallinen olemuksensa alkaa vallata tilaa ja Hänen ominaisuutensa alkavat vaikuttaa ihmisessä ja näkyä aivankuin läpi. Kristus jakaa meille rikkauksistaan!
Usein koen monissa tilanteissa itseni täysin kyvyttömäksi. En tiedä miten tulisi toimia, mikä olisi viisasta. Silloin muistutan itseäni, että Kristuksessa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä: " Jaa nyt Jeesus minulle sinun viisauttasi ja tietoasi. Minulla ei ole, sinulla on...kiitos, että kun elät minussa niin voit jakaa viisauttasi minulle." Sitten luotan, että kun pyydän viisautta, sitä myös saan, vaikka ei tuntuisi yhtään viisaammalta. Ja aina olen avun saanut:). Kristus oikeasti jakaa rikkauksistaan!
"Kiitos Jeesus siitä, että olet ehtymätön voimavara elämässäni. Aina uutta rakkautta, aina uutta viisautta, johdatusta, apua, lohdutusta...Anna minulle sydän, joka nopeasti ja luottavaisesti kääntyy pyytämään sinulta, kun tarpeita elämässä ilmenee. Ja sydän, joka on kiitollinen tästä salaisesta aarrelähteestä, joka ei koskaan tyhjene."
