Rukousprosessissa

"Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa"
                                                       -Kol 4:2-

Vilpittömässä asioiden Jumalalle jättämisessä ja rukouksessa on voimaa. Joko asiat muuttuvat tai me muutumme, pikkuhiljaa, joskus kivuliaastikin, kun on rukousvastausta odottaessaan haastettu/pakotettu luopumaan ehkä omista vääristä ajatusmalleista ja alkamaan ajatella eri tavoin, enemmän Jumalan tavoin.

Sydän on kovilla, eikä haluaisi luopua itselle tutuista ja turvallisista toimintamalleista, heittäytyä uskon, luottamuksen ja elämän varaan. Pelkokaan ei helposti halua menettää aluevaltauksiaan meissä...

Joskus sitten saamme nopeasti rukousvastaukseksi sen vihreän valon, asiat muuttuvat ja sehän on taas meille helppoa, suorastaan riemullista.

Kuitenkin useimmiten elämäni tärkeimmissä asioissa Jumalan antama rukousvastaus on ollut se, että vastauksen tulemiseen on kulunut aikaa....ja sen aikana minun sydämessäni ja asenteissani on tapahtunut niin radikaali muutos, ettei asian enää olekaan tarvinnut muuttua. Se ei ole ollut helppoa eikä mukavaa, mutta lopulta vähintään yhtä riemullista kuin se helpompi ja nopeampi rukousvastauksen saaminen.

" Rakas Taivaallinen Isä, kiitän, että rukouksessa on voimaa. Anna minulle rohkeutta ja nöyryyttä taipua sinun väkevän kätesi alle ja kokosydämisesti rukoilla, että sinun tahtosi saisi tapahtua minussa ja asioissani, ei niinkään minun oma tahtoni. Kiitos, että saan luottaa, että teet minussa jotain kaunista tahtosi mukaan."

Vaimot!

" Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. "
                                                         -Kol:3:18-

Miten olla nykyaikana alamainen miehelleni, olemmehan samanarvoiset Jumalankin edessä. Tasa-arvoisuus-alamaisuus, yhtäaikaa...toimiiko se? 

Varmaan ydinasiana on raamatunkohta, jossa sanotaan:"Pitäkää nöyryydessä toista parempana kuin itseänne". Se pitää sisällään sen, että ajattelen mieheni parasta, puhun arvostavasti, kuuntelen hänen toiveitaan ja ehdotuksiaan ja olen kaikin puolin rakentava ja rohkaiseva.

Kuullostaa ihanteelliselta, enkä todellakaan kykene tuohon mielestäni tarpeeksi usein, mutta siihen haluan Jumalan avulla pyrkiä, sillä se on todella kaunista.

Arjessa usein käyttäydyn päinvastaisesti, valitettavasti. Vihaiset tai kovat sanat liian usein satuttavat miestäni...En kuitenkaan halua jäädä siihen, vaan Jumalan innoittamana haluan pyytää anteeksi uudelleen ja uudelleen, sitoutua kestäväisesti mieheeni ja kasvaa niin, että voisin olla hyvä apu hänelle...että meistä voisi tulla yhä syvemmin yksi liha.

"Jeesus, loit jotain ihmeellistä miehen ja naisen yhteyteen. Auta löytämään kaiken tämän länsimaalaisen ja kaupallisen ja itsekeskeisen rakkauskäsityksen suosta se rakkaus, jonka sinä olet tarkoittanut aviopuolisoiden välille. Auta löytämään, vaikka täytyisi kaivaa syvälle ja kivunkin kanssa! Murskaa minussa kaikki se, joka tuhoaa! Revi irti jokainen väärä istutus rakkauden tieltä!"

Taivaallinen ilmasto

"Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa."
                                                              -Kol 3:15-17-

Jos me koko ajan enemmän ja enemmän täytämme mieltämme Jumalan Sanalla ja asioilla, niin valtakunnan todellisuus ja myös kokemus valtakunnan todellisuudesta lisääntyy elämässämme... ja myös tuo rauha, josta puhutaan.

Se on hyvin Jumalakeskeistä elämää, tietyllä lailla aivan kuin ison näkymättömän kuplan sisällä, missä vallitsee taivaallinen ilmasto, vaikka ulkopuolella olisi myrsky tai ikirouta.

" Jeesus, olet pakopaikkani, olet lepopaikkani, olet rauhani ja onneni. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä... Tänäänkin saan elää taivaallisen täydellisessä rakkauden ja hyväksynnän ilmastossa, minulla ei ole mitään hätää. Kaikki on kunnossa, sillä Isälläni on kaikki hallinnassa. Kiitos sinulle siitä!"

Pukeudu rakkauteen!

"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,  kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side."
                                                                  -Kol 3:12-14-

Rakkaus testataan kaikkein parhaiten tavallisessa kotielämässä. Rakastaminen on mielestäni haastavinta elämässä, mutta toisaalta myös mielenkiintoisin haaste elämässä. Joskus on sellaisia päiviä, että kaikilla perheessä on huono päivä ja olemme suorastaan kiusaksi toisillemme. Silloin usein puhallan pelin poikki ja sanon että tänään kaikilla on niin huono päivä, että yritetään vain kaikki nyt kärsiä toinen toistamme...rakkaudessa:).

Rakkauden aiheessa minulla on niin paljon opeteltavaa, kasvamista je eheytymistä. Kiivastun välillä hurjasti ja jopa läksytän läheisimpiä. Huomaan myös ihmisissä vikoja ja on kiusaus puhua pahaa aika ajoin. Huomaan, että välillä minulla on myös lempi-ihmisiä ja en sitten huomioi ihmisiä tasavertaisesti. Kiivas luonteeni on pahin! Mikään näistä ei ole rakkautta!! Pois ne minusta!

Rakkaudelliset valinnat maksavat meidän mukavuutemme. Usein rakkaus on vaivannäköä ja omasta luopumista, valinta valinnan jälkeen, usein pieniä ja rutiininomaisia palveluksia, tekoja, asenteita ja sanoja. Äiti Teresa on sanonut, että on mentävä rakkaudessa niin pitkälle, että se tekee kipeää. Onko kukaan enää 2000-luvulla valmis tällaisiin uhrauksiin...ja kuitenkin...Jeesus uhrasi jopa henkensä meidän edestämme, rakkaudesta.

"Rakas Jeesus, sinä olet rakkaus. Haluan pukeutua joka aamu rakkauteen, intohimoni on tulla ihmiseksi, joka rakastaa...ja kuitenkin tiedän, että omasta sydämestä ei puserru sellaista rakkautta, jota toivoisit näkeväsi minunkin elämässäni. Siis ole minulle opettaja rakkaudessa, kaikkein suurimmassa hyveessä...vähempään en voi tyytyä."

Jännittävää odotusta

"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa."
                                                               -Kol 3:1-4-

Jotain kuollutta minussa heräsi sinä hetkenä, kun pyysin Jeesusta sydämeeni ja antauduin hänelle! Minulle avautui kokonainen Jumalan valtakunta tutkittavaksi...

Haluaisin elää mielekästä elämää, sellaista missä mieleni on niihin asioihin, jotka ovat ylhäällä, Jumalan tärkeyslistoilla. Ymmärrän yhä selvemmin, että nämä maanpäälliset asiat yksinään eivät mitenkään voi tyydyttää minua. 

Se, että etsin Jumalaa ja tulevaisuutta hänen kanssaan innoittaa jotain sisimmässäni, saa aikaiseksi jännittävää odotusta siitä, mitä Jumala tulee tekemään. Tällä hetkellä en vielä näe enkä koe mitään, mutta odotan Jumalan avauksia. En haluakaan elää vain itselleni. Se on tylsää ja yksiulotteista. Haluan, että elämäni on kätketty jossain niin kiinnostavassa kuin Jeesuksessa ja kaikissa mahdollisuuksissa, joita vain hänessä on.

"Jeesus, odotan avauksiasi. Anna minun kuulla hiljainen äänesi, erottaa se kaikista muista äänekkäistä maailman äänistä, että sitä seuraamalla löytäisin sen paikan ja ne tehtävät, joihin nyt haluat minut johdattaa ja asettaa. Vastaa sydämeni syviin salaisiin kysymyksiin, vain sinä tiedät ne."

Juuret

"Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen."
                                                                  Kol 2:6-7

Kolossalaiskirje jaksaa vain innoittaa lukijaansa uudelleen ja uudelleen samoin kuin toiset lempikirjeeni Efesolais- ja Filippiläiskirje. Täynnä Kristuksen ylivertaisuutta, keskeisyyttä ja voimaa. Taaskin, kaikki lähtee Hänestä, on talletettu Häneen ja saa voimansa Hänestä. Hänestä virtaa meihinkin kaikki, mitä tarvitsemme. Hän on elämä itse ja Hänestä virtaa meihin elämää ja voimaa, viisautta, rakkautta jne...

Kun kasvi juurtuu maahan se tarkoittaa sitä, että se työntää kaikki juurensa syvälle multaan ja saa sieltä elämälleen välttämättömät ravinnon ja veden. Kun se saa tarpeeksi kumpaakin, se kukoistaa. Juurtuminen Kristukseen on varmaankin sitä, että aivankuin työnnämme kaikki elämämme alueet häneen ja sieltä virtaa niihin kaikkea mitä millekin elämän osa-alueellemme tarvitsemme.

Mekin voimme kukoistaa Hänen voimastaan:). Omia voimia ei läheskään aina ole, mutta olemme kytketyt valtaisaan voimanlähteeseen!

Me ihmisraukat, jotka olemme niin epäuskoisia ja itsekeskeisiä, kun tulisi olla uskovainen ja Jumalakeskeinen...

"Jeesus, otan sinua kädestä. Pidä minusta kiinni, rakasta minua. Sydämeni on sinun. Kaipaan jakaa kaiken kanssasi...minun sydämeni ja sinun sydämesi, yhdessä."

Aarteet

"...että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
                                                                   -Kol 2:2-

Rakastan tätä. Voimme ymmärtää Jumalan asioita hyvin laajasti ja syvästi, rikkaasti ja koko ymmäryksellämme. Tietysti siihen ei päästä hetkessä, mutta sitä kannattaa tavoitella. 

Siis minullakin, tavanomaista tavallisimmalla tavisihmisellä, joka en ole edes hyvin älykäs, tai muutenkaan erikoinen, on tämä mahdollisuus sukeltaa Jumalallisiin rikkauksiin! Jokaisella on. Se tapahtuu Kristuksen tuntemisen kautta. Jotain salaperäistä tapahtuu; Hänen jumalallinen olemuksensa alkaa vallata tilaa ja Hänen ominaisuutensa alkavat vaikuttaa ihmisessä ja näkyä aivankuin läpi. Kristus jakaa meille rikkauksistaan!

Usein koen monissa tilanteissa itseni täysin kyvyttömäksi. En tiedä miten tulisi toimia, mikä olisi viisasta. Silloin muistutan itseäni, että Kristuksessa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä: " Jaa nyt Jeesus minulle sinun viisauttasi ja tietoasi. Minulla ei ole, sinulla on...kiitos, että kun elät minussa niin voit jakaa viisauttasi minulle." Sitten luotan, että kun pyydän viisautta, sitä myös saan, vaikka ei tuntuisi yhtään viisaammalta. Ja aina olen avun saanut:). Kristus oikeasti jakaa rikkauksistaan!

"Kiitos Jeesus siitä, että olet ehtymätön voimavara elämässäni. Aina uutta rakkautta, aina uutta viisautta, johdatusta, apua, lohdutusta...Anna minulle sydän, joka nopeasti ja luottavaisesti kääntyy pyytämään sinulta, kun tarpeita elämässä ilmenee. Ja sydän, joka on kiitollinen tästä salaisesta aarrelähteestä, joka ei koskaan tyhjene."

Kristus teissä

"...salaisuuden kirkkaus; Kristus teissä, kirkkauden toivo"
                                                      -Kol 1:27-

Vain Kristus voi valaista ihmisen sisimmän ja silmät, muutoin jokainen pysyy pimeydessä eikä pysty näkemään eikä ymmärtämään Jumalan asioita eikä Jumalan näkökulmaa elämään. Ei vain pysty. On sokea. Vain Jumalan Henki/ Kristus/Jumala itse voi avata silmät ja herättää sydämen.

Ihmettelen, että olen itse saanut siihen "armon", sillä sitähän se on. En ole mitenkään ansainnut sitä, enkä vieläkään pysty ansaitsemaan, niin paha ja petollinen olen. Pystyn vain tunnustamaan syntejäni, uudelleen ja uudelleen, vastaanottamaan armon lahjana ja elämään siitä kiitollisena. 

Ja hellimään tuota suurta salaisuutta, että jotain noin kirkasta kuin Kristus asuu minussa, jotain joka valaisee koko elämäni ja nostaa sen aivan uusiin ulottuvuuksiin, pois pimeyksistä ja harmaasta tavanomaisuudesta taivaallisen valtakunnan sykähdyttäviin mahdollisuuksiin. Pääsen osalliseksi suuren Jumalan suureen suunnitelmaan. Minullakin on paikkani siinä, en ole tarpeeton, hyödytön, en syrjäytynyt vaan rakas ja kallisarvoinen!

"Jeesus, sinä olet toivoni tässä elämässä ja kuoleman jälkeen. Rakastan kirkkauttasi, siinä ei ole mitään pahaa, rumaa, ilkeää, julmaa eikä muutakaan pimeyden lähteestä tulevaa. Haluan kirkkauttasi, janoan sitä, kaipaan sitä. Hoida sieluani tänäänkin kirkkaudellasi."

Herää pahvi!

"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa."

                                                                   -Kol 1:16-17- 

Mitä voimatykitystä! Tuon jälkeen pitäisi soida fanfaarit mielessäni ja kaikua kymmeniä tunteja villejä aplodeja sielussani! 

Tämä kohta puhuu minulle Jumalan/Jeesuksen täydellisestä kaikkivaltiudesta ja hallinnasta. Tämän lukemisen jälkeen, jos se oikein uppoaa uskon kautta sydämeeni ja aivoihini, ei pitäisi olla pienintäkään syytä olla huolissaan tai pelätä. 

Jos hän on voinut tehdä tämän kaiken ja ylläpitää sitä kaiken aikaa, niin aivan varmasti hän voi huolehtia minusta ja pystyy vastaamaan rukouksiini. Se ei ole hänelle ongelma. Tukko on meidän puolellamme, kun emme rukoile ja ole yhteydessä häneen ja näe koko sydämmellämme tätä totuutta Hänestä. Jonkun pitäisi ravistella minuakin silloin tällöin ja huutaa: "Herää pahvi!"

"Jeesus, herätä minun olemukseni, joka niin usein on jäässä sinun sanoinkuvaamattomalle  voimallesi. Anna minun herätä eloon ja nousta uskon siiville ihmettelemään sinun kauneuttasi ja kaikkivaltiuttasi, ylistämään sinua, palvomaan sinua ja luottamaan sinuun koko pienellä sydämelläni. Täydellisesti luottamaan ja lepäämään sinun voimassasi"

Ole kestävä!

"...ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan."
                                                              - Kol 1:11-13-

Kolossalaiskirje on yksi Raamatun lempikirjojani. Se on täynnä Kristusta, hänen asemaansa ja suvereenisuuttaan. Kristuksessa on vastaus kaikkeen, mitä tarvitsemme. Tarvitsee vain avata sydän ja aivan kuin hengittää häntä sisään sielun syvyyksiin ja kuiskailla hänelle asiansa. Hänen täyteytensä täyttää minua, hänen viisautensa tulee avukseni, häneen vetoamalla kaikki pimeyden voimat elämässäni joutuvat väistymään, koska hän on jo voittanut ne ja hänen kaikkivaltiutensa ohjaa ja johdattaa oikealle tielle. Olen täytetty hänessä.

Aika ajoin, harmi vain, elän aivan kuin tällaista totuutta ei olisikaan olemassa, täysin omissa pienissä ympyröissäni, joista tuo ihme on kaukana. Jumala haluaa kuitenkin herätellä minua näkemään tämän elämäni ja voimani salaisuuden päivittäin ja hetkittäin.

Tuossa kohdassa meitä kehoitetaan olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä. Ja siihen pystymme hänen voimallaan vahvistettuna...minulla on kova kamppailu sisimmässä erään asian suhteen, ollut jo pitempään. Koen siinä toivottomuutta, pettymystä ja jopa luovuttamisen ajatuksia. Haluan ojentautua tämän sanan mukaan ja vain pysyä Kristuksessa, olla kestävä ja pitkämielinen ja odottaa Jumalan apua, vaikka sen tuleminen kestäisi hautaan saakka...ja sinä aikana elää hänen täyteydestään, täysin täytettynä ja sisäisesti tyydytettynä...

"Jeesus, elämäni. Virtaile sisimmässäni ja anna minun täyttyä rakkaudella sinua kohtaan, että voin pysyä kestävänä koettelemuksissa ja tuoda sinulle kunniaa elämälläni enkä saattaisi nimeäsi häpeään."

Pettymyksiä

"...rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta..." 
                                                                  -Kol 1:9-10-


Välillä elämässä on aikoja ja aikakausia, jolloin kokee, että elämässäni ei ole tuollaista. Ei arvollisuutta, otollisuutta, hedelmän kantoa eikä kasvua Jumalan tuntemisessa. Vain pettymystä omaan vaellukseen...

Minulla oli eräs riippuvuus, jossa olin todella kiinni ja jonka kanssa kamppailin pitkään, vieläkin aika ajoin. En halua sitä tässä mainita, sillä sille ehkä naurettaisiin, koska moni ei edes ajattelisi, että se on mikään riippuvuus. Minusta se oli riippuvuus, koska se vei minulta jotenkin kaiken normaalin elämän, se sai sydämeni läpättämään jännityksestä, enkä pystynyt oikein keskittymään mihinkään muuhun...Siis riippuvuutta, joka varasti sydämeni ja ensirakkauteni Jeesukselta. Ei ihme, että pettymys itseen oli niin suuri ja varsinkin tuollaisen Raamatunkohdan edessä. 

Mitä voi ihminen tehdä tällaisessa tilanteessa? Ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla täysin suora ja rehellinen Jumalalle ja itselle ja kertoa avoimesti Jumalalle sydämensä tila ja pyytää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, että Jumala vapauttaa sydämen kaikista siteistä ja riippuvuuksista, jotka varastavat meiltä tosielämän hänen kanssaan ja hänen palveluksessaan.

"Jeesus, olet ainoa mahdollisuuteni, vain sinä voit katkaista kaikki siteet, kahleet ja riippuvuudet sydämestäni. Tule ja paljasta, kosketa, puhdista ja vapauta. Tee syväluotaava työsi aivan loppuun saakka, syvimpiin sydämeni syvyyksiin, jotka vain sinä näet -että pääsisin täyteen vapauteen. En halua kulkeutua elämäni ohi eläen vain jollekin riippuvuudelle"

Money, money, money

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa."
                                                           -Fil 4:19-

Tämä kohta on ihana lupaus. Jumala on rikas. Hän on luvannut pitää meistä huolta. Jos olen lähellä häntä, hänen omansa, niin voin luottaa Jumalaan myös taloudellisissa asioissa. Vanhassa Testamentissa myös sanotaan siitä, että jos tuomme täydet kymmenykset Jumalalle, voimme sitten myös koetella häntä ja tietää, että hän ei jää velkaa.

Usein olen koetellut Jumala ja ihmetellyt huolenpidon tarkkuutta. Usein olen myös vedonnut tuohon lupaukseen ja sanonut, että sinä itse olet luvannut rikkautesi mukaisesti täyttää tarpeet, muista nyt sanasi, minkä olet luvannut! Luulen, että Jumala itse asiassa rakastaa, kun häntä niin haastamme, sillä sehän osoittaa, että meillä on läheinen suhde häneen ja että uskomme häneen ja että vielä luotamme häneen.

"Jeesus auta perhettämme taloudellisesti. Pidä meistä huolta ja täytä tarpeemme!"

Varma voitto

"...sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa."
                                                                   Fil 4:11-13


Haluaisin opetella elämäntyylin, missä sydämeni olisi kiinni vain Jeesuksessa. Vaikka mitä otettaisi minulta pois, se ei kaataisi minua, vaan sydämeni voisi hoitua Jeesuksen läsnäolossa ja olla täysin tyydytetty, vaikka tunteiden tasolla tietysti menetykset tuovat kipua ja surua. Että en olisi kiinnitetty liikaa mihinkään maalliseen. Tämä kaikki otetaan meiltä pois jonain päivänä...

Vaikka mitä tapahtuisi voin mennä siitä läpi Jeesuksen kanssa. Laitan kaikki yhden kortin varaan ja siinä kortissa on varma voitto tilanteessa kuin tilanteessa!

  "Jeesus, rakastan sinua. Olet elämäni. Läsnäolosi on ihana, se on elämä. Siihen tekisi mieli jäädä." (Jumala kohtasi minua ihanasti!)

Ajattelen, siis olen!

"Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen."
                                                                  -Fil 4:8-

Tuo lista antaa aika kattavan kuvan asioista, joiden tulisi täyttää mielemme. Olen varma, että jos ajattelisin mahdollisimman suuren osan ajasta tuon listan mukaisesti, elämäni sädehtisi, läheiseni voisivat hyvin ja Jumalan läsnäolo täyttäisi elämääni ja huolet vähenisivät. Olemme niin paljon sitä mitä ajattelemme. Ajattelu synnyttää tunteita; positiivinen ja Jumalan mielen mukainen positiivisia tunteita ja toisin päin. Voin valita mitä ajattelen.

 
"Herra, se on mahdollista ja janoan sitä. Kaipaan valtakuntaasi. Tiedän, että sydämeni ei täyty eikä tyydy muusta. Muusta se vain näennäistäyttyy, mutta jää vain huutava tyhjyys, johon tarvitsee taas uutta näennäistäyttymistä jne...loputtomiin...ja tyhjyys ja elämän merkityksettömyys alkavat vallata elämän. Kiitos, että sinun kanssasi mieleni saa uudistua kaikkeen jumalalliseen kauneuteen ja saan täyttyä sinun täyteläisestä elämästäsi"

Kuinka suuri Jumalasi on?

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

                                                            -Fil 4:6-7-

Tämän jakeen sisällön jos elämän aikana oikein ymmärtäisi, niin se olisi ihmeellistä...Joka kerta, kun on jokin huoli -rukoile -ja rauha seuraa. Ei se seuraa, jos en usko, että on oikeasti olemassa voimakas Jumala, joka aivan varman varmasti haluaa auttaa minua. Jos kerran rukoillen jätämme asiamme kaikkivoivalle ja rakastavalle Jumalalle, joka osaa hoitaa kaikki maailman asiat, niin sen jälkeen voimme luottaa häneen ja huoli väistyy.

Kysymys on vain, että luotammeko? Onko meillä niin suuri Jumala, uskon kautta?

Jumala itse antoi tuonkin ohjeen meille Paavalin kautta. Minun tulee vain imeä tuo lause itseeni ja luottaa Jumalaan -kaikessa. Oikein vyöryttää asiat pois itseltä hänelle. Laittaa kaikki yhden kortin varaan...Isä pitää huolen!

"Jeesus, haluan elää siinä paikassa, missä sinä ympäröit minua ja saan elää todellisuudestasi ja läsnäolostasi."

Iloa

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."
                                                              Fil 4:4-5

Iloisten ja lempeiden ihmisten kanssa on kuin olisi taivaassa, huolta vailla. Siksi varmaan Jumala kehottaa meitä siihen. Tietysti itsekin on parempi olla iloisella kuin surullisella mielellä.

Haluaisin, että ihmisten olisi ihana olla lähelläni ilon ja lempeyden takia. Ne ovat ominaisuuksia, joita minussa ei ole luonnostaan, varsinkaan pienen tai saati sitten ison paineen alla (olen hieman tosikko ja asiakeskeinen vaatija:).

Siitä huolimatta haluan kääntää mieltäni ja sydäntäni kohti Jeesusta ja silloin huolet häviävät ja ilo ja lempeys voivat vapaasti vallata minuakin:)

" Jeesus, haluan olla sinua lähellä tänäänkin, ihan iholla. Anna ahkeruutta tehdä työni ja yrittää parhaani."

Etsintää

" Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä."
                                                               -Fil 3:18-19-

Aika ajoin koen, että itsekin olen Kristuksen ristin vihollinen...niin koen epäonnistuneeni monessa ja tunnen sydämeni ei niin kauniin tilan...

Silti kaipaan Jeesusta ja hänen läheisyyttään ja haluaisin vain sitä, mutta jotenkin ajaudun muihin asioihin, maallisiin ja lihallisiin. Ajaudun niin kauas hänen läsnäolostaan, jota kuitenkin eniten kaipaan ja jota ilman koen koko elämän merkityksettömäksi. Mikä on elämäni tarkoitus loppuelämäkseni? Tunnen kolisevani tyhjyyttäni!

" Jeesus auta minua viipymään kanssasi, pysähtymään, olemaan ja kuulemaan puhettasi. Mitä tästä eteenpäin? Etsin, etsin, etsin..."
                                                               

Siunattu unohtaminen

"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."
                                                              -Fil 3:13-
 
Eräänä yönä heräilin monta kertaa ja tajusin, että 26 vuotta on mennyt avioelämää...päivä kerrallaan. Mitä olen jättänyt tekemättä tai tehnyt, niistä on kertynyt nyt 26 vuotta, päivä kerrallaan. Itse olen laistanut monesta tärkeästä asiasta...

Minullakaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin unohtaa menneet ja kurottautua eteenpäin, kohti Jeesusta, Jumalaa ja hänen asioitaan, uudestaan ja uudestaan, vaikka joka päivä epäonnistuisin...eikä ollenkaan jäädä suremaan sitä mitä en ole tehnyt...

"Joka aamu on armo uus, miksi huolta nyt kannat?"

"Herra, auta tekemään päivittäin oikeita valintoja!"

Taitava aseenkäyttäjä

"Armo ja rauha lisääntyköön teillle Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta"

                                                                -2 Piet.1:2-

Mitä enemmän tunnen Jumalaa ja Jeesusta ja heidän rakkauttaan, uskollisuuttaan, voimaansa, valtaansa, kaikkivaltiuttaan ja luotettavuuttaan, sitä enemmän armon ja rauhan tunteet lisääntyvät. Lepo sisimmässä kasvaa, se olo, että minulla ei ole mitään hätää, mitä tahansa tapahtuu.

Tottakai se testautuu jokaisessa "kriisissä", mutta pikkuhiljaa sielu aina vain nopeammin asettuu "no hätä"-asentoon.

Taas huomaan, että Jumalan sanalla on siihen yksi suurimpia vaikutuksia. Mitä enemmän sen kautta tiedän Jumalan aseman ja asenteen minua kohtaan ja voiman, sitä helpompi minun on se omistaa. Sanakaan ei auta, jos sitä ei mutustele mielessään ja sydämessään ja oikein omista sanoja itselleen, pidä niitä totena ja toimivina. Se tapahtuu mietiskelemällä niitä ja erityisesti mietiskelemällä ja rukoilemalla niillä, joskus Jumalaan vetoamalla niillä juuri hädän hetkellä. Siten oppii taitavaksi aseenkäyttäjäksi oman rauhan säilyttämiseksi.

Alku aina hankala...

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Olen matkalla, matkalla pyhyyteen. Ennenkaikkea matkalla. Mitä enemmän Jumalan sana saa tehdä työtään minussa; muuttaa, karsia, rakentaa, haastaa, rohkaista, sitä enemmän löydän elämääni merkitystä ja iloa. Nämä kirjoitukset ovat osin vanhoja päiväkirjamerkintöjä, rehellistä pohdintaa ja omaan sydämeen katsomista. Katsomista myös suureen Jumalaan, joka rakasti minua niin paljon, että sain tulla hänen luokseen sellaisena kun olin, mutta joka rakastaa minua niin paljon, että ei halua jättää minua tällaiseksi:). Luen Raamattua ja kulloinkin luetusta tekstistä nousee jae tai jakeita, jotka koskettavat minua ja joiden pohjalta aloitan pohtimisen blogissani.