"...salaisuuden kirkkaus; Kristus teissä, kirkkauden toivo"
-Kol 1:27-
Vain Kristus voi valaista ihmisen sisimmän ja silmät, muutoin jokainen pysyy pimeydessä eikä pysty näkemään eikä ymmärtämään Jumalan asioita eikä Jumalan näkökulmaa elämään. Ei vain pysty. On sokea. Vain Jumalan Henki/ Kristus/Jumala itse voi avata silmät ja herättää sydämen.
Ihmettelen, että olen itse saanut siihen "armon", sillä sitähän se on. En ole mitenkään ansainnut sitä, enkä vieläkään pysty ansaitsemaan, niin paha ja petollinen olen. Pystyn vain tunnustamaan syntejäni, uudelleen ja uudelleen, vastaanottamaan armon lahjana ja elämään siitä kiitollisena.
Ja hellimään tuota suurta salaisuutta, että jotain noin kirkasta kuin Kristus asuu minussa, jotain joka valaisee koko elämäni ja nostaa sen aivan uusiin ulottuvuuksiin, pois pimeyksistä ja harmaasta tavanomaisuudesta taivaallisen valtakunnan sykähdyttäviin mahdollisuuksiin. Pääsen osalliseksi suuren Jumalan suureen suunnitelmaan. Minullakin on paikkani siinä, en ole tarpeeton, hyödytön, en syrjäytynyt vaan rakas ja kallisarvoinen!
"Jeesus, sinä olet toivoni tässä elämässä ja kuoleman jälkeen. Rakastan kirkkauttasi, siinä ei ole mitään pahaa, rumaa, ilkeää, julmaa eikä muutakaan pimeyden lähteestä tulevaa. Haluan kirkkauttasi, janoan sitä, kaipaan sitä. Hoida sieluani tänäänkin kirkkaudellasi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti