Money, money, money

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa."
                                                           -Fil 4:19-

Tämä kohta on ihana lupaus. Jumala on rikas. Hän on luvannut pitää meistä huolta. Jos olen lähellä häntä, hänen omansa, niin voin luottaa Jumalaan myös taloudellisissa asioissa. Vanhassa Testamentissa myös sanotaan siitä, että jos tuomme täydet kymmenykset Jumalalle, voimme sitten myös koetella häntä ja tietää, että hän ei jää velkaa.

Usein olen koetellut Jumala ja ihmetellyt huolenpidon tarkkuutta. Usein olen myös vedonnut tuohon lupaukseen ja sanonut, että sinä itse olet luvannut rikkautesi mukaisesti täyttää tarpeet, muista nyt sanasi, minkä olet luvannut! Luulen, että Jumala itse asiassa rakastaa, kun häntä niin haastamme, sillä sehän osoittaa, että meillä on läheinen suhde häneen ja että uskomme häneen ja että vielä luotamme häneen.

"Jeesus auta perhettämme taloudellisesti. Pidä meistä huolta ja täytä tarpeemme!"

Varma voitto

"...sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa."
                                                                   Fil 4:11-13


Haluaisin opetella elämäntyylin, missä sydämeni olisi kiinni vain Jeesuksessa. Vaikka mitä otettaisi minulta pois, se ei kaataisi minua, vaan sydämeni voisi hoitua Jeesuksen läsnäolossa ja olla täysin tyydytetty, vaikka tunteiden tasolla tietysti menetykset tuovat kipua ja surua. Että en olisi kiinnitetty liikaa mihinkään maalliseen. Tämä kaikki otetaan meiltä pois jonain päivänä...

Vaikka mitä tapahtuisi voin mennä siitä läpi Jeesuksen kanssa. Laitan kaikki yhden kortin varaan ja siinä kortissa on varma voitto tilanteessa kuin tilanteessa!

  "Jeesus, rakastan sinua. Olet elämäni. Läsnäolosi on ihana, se on elämä. Siihen tekisi mieli jäädä." (Jumala kohtasi minua ihanasti!)

Ajattelen, siis olen!

"Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen."
                                                                  -Fil 4:8-

Tuo lista antaa aika kattavan kuvan asioista, joiden tulisi täyttää mielemme. Olen varma, että jos ajattelisin mahdollisimman suuren osan ajasta tuon listan mukaisesti, elämäni sädehtisi, läheiseni voisivat hyvin ja Jumalan läsnäolo täyttäisi elämääni ja huolet vähenisivät. Olemme niin paljon sitä mitä ajattelemme. Ajattelu synnyttää tunteita; positiivinen ja Jumalan mielen mukainen positiivisia tunteita ja toisin päin. Voin valita mitä ajattelen.

 
"Herra, se on mahdollista ja janoan sitä. Kaipaan valtakuntaasi. Tiedän, että sydämeni ei täyty eikä tyydy muusta. Muusta se vain näennäistäyttyy, mutta jää vain huutava tyhjyys, johon tarvitsee taas uutta näennäistäyttymistä jne...loputtomiin...ja tyhjyys ja elämän merkityksettömyys alkavat vallata elämän. Kiitos, että sinun kanssasi mieleni saa uudistua kaikkeen jumalalliseen kauneuteen ja saan täyttyä sinun täyteläisestä elämästäsi"

Kuinka suuri Jumalasi on?

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

                                                            -Fil 4:6-7-

Tämän jakeen sisällön jos elämän aikana oikein ymmärtäisi, niin se olisi ihmeellistä...Joka kerta, kun on jokin huoli -rukoile -ja rauha seuraa. Ei se seuraa, jos en usko, että on oikeasti olemassa voimakas Jumala, joka aivan varman varmasti haluaa auttaa minua. Jos kerran rukoillen jätämme asiamme kaikkivoivalle ja rakastavalle Jumalalle, joka osaa hoitaa kaikki maailman asiat, niin sen jälkeen voimme luottaa häneen ja huoli väistyy.

Kysymys on vain, että luotammeko? Onko meillä niin suuri Jumala, uskon kautta?

Jumala itse antoi tuonkin ohjeen meille Paavalin kautta. Minun tulee vain imeä tuo lause itseeni ja luottaa Jumalaan -kaikessa. Oikein vyöryttää asiat pois itseltä hänelle. Laittaa kaikki yhden kortin varaan...Isä pitää huolen!

"Jeesus, haluan elää siinä paikassa, missä sinä ympäröit minua ja saan elää todellisuudestasi ja läsnäolostasi."

Iloa

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."
                                                              Fil 4:4-5

Iloisten ja lempeiden ihmisten kanssa on kuin olisi taivaassa, huolta vailla. Siksi varmaan Jumala kehottaa meitä siihen. Tietysti itsekin on parempi olla iloisella kuin surullisella mielellä.

Haluaisin, että ihmisten olisi ihana olla lähelläni ilon ja lempeyden takia. Ne ovat ominaisuuksia, joita minussa ei ole luonnostaan, varsinkaan pienen tai saati sitten ison paineen alla (olen hieman tosikko ja asiakeskeinen vaatija:).

Siitä huolimatta haluan kääntää mieltäni ja sydäntäni kohti Jeesusta ja silloin huolet häviävät ja ilo ja lempeys voivat vapaasti vallata minuakin:)

" Jeesus, haluan olla sinua lähellä tänäänkin, ihan iholla. Anna ahkeruutta tehdä työni ja yrittää parhaani."

Etsintää

" Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä."
                                                               -Fil 3:18-19-

Aika ajoin koen, että itsekin olen Kristuksen ristin vihollinen...niin koen epäonnistuneeni monessa ja tunnen sydämeni ei niin kauniin tilan...

Silti kaipaan Jeesusta ja hänen läheisyyttään ja haluaisin vain sitä, mutta jotenkin ajaudun muihin asioihin, maallisiin ja lihallisiin. Ajaudun niin kauas hänen läsnäolostaan, jota kuitenkin eniten kaipaan ja jota ilman koen koko elämän merkityksettömäksi. Mikä on elämäni tarkoitus loppuelämäkseni? Tunnen kolisevani tyhjyyttäni!

" Jeesus auta minua viipymään kanssasi, pysähtymään, olemaan ja kuulemaan puhettasi. Mitä tästä eteenpäin? Etsin, etsin, etsin..."
                                                               

Siunattu unohtaminen

"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."
                                                              -Fil 3:13-
 
Eräänä yönä heräilin monta kertaa ja tajusin, että 26 vuotta on mennyt avioelämää...päivä kerrallaan. Mitä olen jättänyt tekemättä tai tehnyt, niistä on kertynyt nyt 26 vuotta, päivä kerrallaan. Itse olen laistanut monesta tärkeästä asiasta...

Minullakaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin unohtaa menneet ja kurottautua eteenpäin, kohti Jeesusta, Jumalaa ja hänen asioitaan, uudestaan ja uudestaan, vaikka joka päivä epäonnistuisin...eikä ollenkaan jäädä suremaan sitä mitä en ole tehnyt...

"Joka aamu on armo uus, miksi huolta nyt kannat?"

"Herra, auta tekemään päivittäin oikeita valintoja!"

Taitava aseenkäyttäjä

"Armo ja rauha lisääntyköön teillle Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta"

                                                                -2 Piet.1:2-

Mitä enemmän tunnen Jumalaa ja Jeesusta ja heidän rakkauttaan, uskollisuuttaan, voimaansa, valtaansa, kaikkivaltiuttaan ja luotettavuuttaan, sitä enemmän armon ja rauhan tunteet lisääntyvät. Lepo sisimmässä kasvaa, se olo, että minulla ei ole mitään hätää, mitä tahansa tapahtuu.

Tottakai se testautuu jokaisessa "kriisissä", mutta pikkuhiljaa sielu aina vain nopeammin asettuu "no hätä"-asentoon.

Taas huomaan, että Jumalan sanalla on siihen yksi suurimpia vaikutuksia. Mitä enemmän sen kautta tiedän Jumalan aseman ja asenteen minua kohtaan ja voiman, sitä helpompi minun on se omistaa. Sanakaan ei auta, jos sitä ei mutustele mielessään ja sydämessään ja oikein omista sanoja itselleen, pidä niitä totena ja toimivina. Se tapahtuu mietiskelemällä niitä ja erityisesti mietiskelemällä ja rukoilemalla niillä, joskus Jumalaan vetoamalla niillä juuri hädän hetkellä. Siten oppii taitavaksi aseenkäyttäjäksi oman rauhan säilyttämiseksi.

Alku aina hankala...

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Olen matkalla, matkalla pyhyyteen. Ennenkaikkea matkalla. Mitä enemmän Jumalan sana saa tehdä työtään minussa; muuttaa, karsia, rakentaa, haastaa, rohkaista, sitä enemmän löydän elämääni merkitystä ja iloa. Nämä kirjoitukset ovat osin vanhoja päiväkirjamerkintöjä, rehellistä pohdintaa ja omaan sydämeen katsomista. Katsomista myös suureen Jumalaan, joka rakasti minua niin paljon, että sain tulla hänen luokseen sellaisena kun olin, mutta joka rakastaa minua niin paljon, että ei halua jättää minua tällaiseksi:). Luen Raamattua ja kulloinkin luetusta tekstistä nousee jae tai jakeita, jotka koskettavat minua ja joiden pohjalta aloitan pohtimisen blogissani.