Pukeudu rakkauteen!

"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,  kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side."
                                                                  -Kol 3:12-14-

Rakkaus testataan kaikkein parhaiten tavallisessa kotielämässä. Rakastaminen on mielestäni haastavinta elämässä, mutta toisaalta myös mielenkiintoisin haaste elämässä. Joskus on sellaisia päiviä, että kaikilla perheessä on huono päivä ja olemme suorastaan kiusaksi toisillemme. Silloin usein puhallan pelin poikki ja sanon että tänään kaikilla on niin huono päivä, että yritetään vain kaikki nyt kärsiä toinen toistamme...rakkaudessa:).

Rakkauden aiheessa minulla on niin paljon opeteltavaa, kasvamista je eheytymistä. Kiivastun välillä hurjasti ja jopa läksytän läheisimpiä. Huomaan myös ihmisissä vikoja ja on kiusaus puhua pahaa aika ajoin. Huomaan, että välillä minulla on myös lempi-ihmisiä ja en sitten huomioi ihmisiä tasavertaisesti. Kiivas luonteeni on pahin! Mikään näistä ei ole rakkautta!! Pois ne minusta!

Rakkaudelliset valinnat maksavat meidän mukavuutemme. Usein rakkaus on vaivannäköä ja omasta luopumista, valinta valinnan jälkeen, usein pieniä ja rutiininomaisia palveluksia, tekoja, asenteita ja sanoja. Äiti Teresa on sanonut, että on mentävä rakkaudessa niin pitkälle, että se tekee kipeää. Onko kukaan enää 2000-luvulla valmis tällaisiin uhrauksiin...ja kuitenkin...Jeesus uhrasi jopa henkensä meidän edestämme, rakkaudesta.

"Rakas Jeesus, sinä olet rakkaus. Haluan pukeutua joka aamu rakkauteen, intohimoni on tulla ihmiseksi, joka rakastaa...ja kuitenkin tiedän, että omasta sydämestä ei puserru sellaista rakkautta, jota toivoisit näkeväsi minunkin elämässäni. Siis ole minulle opettaja rakkaudessa, kaikkein suurimmassa hyveessä...vähempään en voi tyytyä."

Jännittävää odotusta

"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa."
                                                               -Kol 3:1-4-

Jotain kuollutta minussa heräsi sinä hetkenä, kun pyysin Jeesusta sydämeeni ja antauduin hänelle! Minulle avautui kokonainen Jumalan valtakunta tutkittavaksi...

Haluaisin elää mielekästä elämää, sellaista missä mieleni on niihin asioihin, jotka ovat ylhäällä, Jumalan tärkeyslistoilla. Ymmärrän yhä selvemmin, että nämä maanpäälliset asiat yksinään eivät mitenkään voi tyydyttää minua. 

Se, että etsin Jumalaa ja tulevaisuutta hänen kanssaan innoittaa jotain sisimmässäni, saa aikaiseksi jännittävää odotusta siitä, mitä Jumala tulee tekemään. Tällä hetkellä en vielä näe enkä koe mitään, mutta odotan Jumalan avauksia. En haluakaan elää vain itselleni. Se on tylsää ja yksiulotteista. Haluan, että elämäni on kätketty jossain niin kiinnostavassa kuin Jeesuksessa ja kaikissa mahdollisuuksissa, joita vain hänessä on.

"Jeesus, odotan avauksiasi. Anna minun kuulla hiljainen äänesi, erottaa se kaikista muista äänekkäistä maailman äänistä, että sitä seuraamalla löytäisin sen paikan ja ne tehtävät, joihin nyt haluat minut johdattaa ja asettaa. Vastaa sydämeni syviin salaisiin kysymyksiin, vain sinä tiedät ne."

Juuret

"Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen."
                                                                  Kol 2:6-7

Kolossalaiskirje jaksaa vain innoittaa lukijaansa uudelleen ja uudelleen samoin kuin toiset lempikirjeeni Efesolais- ja Filippiläiskirje. Täynnä Kristuksen ylivertaisuutta, keskeisyyttä ja voimaa. Taaskin, kaikki lähtee Hänestä, on talletettu Häneen ja saa voimansa Hänestä. Hänestä virtaa meihinkin kaikki, mitä tarvitsemme. Hän on elämä itse ja Hänestä virtaa meihin elämää ja voimaa, viisautta, rakkautta jne...

Kun kasvi juurtuu maahan se tarkoittaa sitä, että se työntää kaikki juurensa syvälle multaan ja saa sieltä elämälleen välttämättömät ravinnon ja veden. Kun se saa tarpeeksi kumpaakin, se kukoistaa. Juurtuminen Kristukseen on varmaankin sitä, että aivankuin työnnämme kaikki elämämme alueet häneen ja sieltä virtaa niihin kaikkea mitä millekin elämän osa-alueellemme tarvitsemme.

Mekin voimme kukoistaa Hänen voimastaan:). Omia voimia ei läheskään aina ole, mutta olemme kytketyt valtaisaan voimanlähteeseen!

Me ihmisraukat, jotka olemme niin epäuskoisia ja itsekeskeisiä, kun tulisi olla uskovainen ja Jumalakeskeinen...

"Jeesus, otan sinua kädestä. Pidä minusta kiinni, rakasta minua. Sydämeni on sinun. Kaipaan jakaa kaiken kanssasi...minun sydämeni ja sinun sydämesi, yhdessä."

Aarteet

"...että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
                                                                   -Kol 2:2-

Rakastan tätä. Voimme ymmärtää Jumalan asioita hyvin laajasti ja syvästi, rikkaasti ja koko ymmäryksellämme. Tietysti siihen ei päästä hetkessä, mutta sitä kannattaa tavoitella. 

Siis minullakin, tavanomaista tavallisimmalla tavisihmisellä, joka en ole edes hyvin älykäs, tai muutenkaan erikoinen, on tämä mahdollisuus sukeltaa Jumalallisiin rikkauksiin! Jokaisella on. Se tapahtuu Kristuksen tuntemisen kautta. Jotain salaperäistä tapahtuu; Hänen jumalallinen olemuksensa alkaa vallata tilaa ja Hänen ominaisuutensa alkavat vaikuttaa ihmisessä ja näkyä aivankuin läpi. Kristus jakaa meille rikkauksistaan!

Usein koen monissa tilanteissa itseni täysin kyvyttömäksi. En tiedä miten tulisi toimia, mikä olisi viisasta. Silloin muistutan itseäni, että Kristuksessa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä: " Jaa nyt Jeesus minulle sinun viisauttasi ja tietoasi. Minulla ei ole, sinulla on...kiitos, että kun elät minussa niin voit jakaa viisauttasi minulle." Sitten luotan, että kun pyydän viisautta, sitä myös saan, vaikka ei tuntuisi yhtään viisaammalta. Ja aina olen avun saanut:). Kristus oikeasti jakaa rikkauksistaan!

"Kiitos Jeesus siitä, että olet ehtymätön voimavara elämässäni. Aina uutta rakkautta, aina uutta viisautta, johdatusta, apua, lohdutusta...Anna minulle sydän, joka nopeasti ja luottavaisesti kääntyy pyytämään sinulta, kun tarpeita elämässä ilmenee. Ja sydän, joka on kiitollinen tästä salaisesta aarrelähteestä, joka ei koskaan tyhjene."

Kristus teissä

"...salaisuuden kirkkaus; Kristus teissä, kirkkauden toivo"
                                                      -Kol 1:27-

Vain Kristus voi valaista ihmisen sisimmän ja silmät, muutoin jokainen pysyy pimeydessä eikä pysty näkemään eikä ymmärtämään Jumalan asioita eikä Jumalan näkökulmaa elämään. Ei vain pysty. On sokea. Vain Jumalan Henki/ Kristus/Jumala itse voi avata silmät ja herättää sydämen.

Ihmettelen, että olen itse saanut siihen "armon", sillä sitähän se on. En ole mitenkään ansainnut sitä, enkä vieläkään pysty ansaitsemaan, niin paha ja petollinen olen. Pystyn vain tunnustamaan syntejäni, uudelleen ja uudelleen, vastaanottamaan armon lahjana ja elämään siitä kiitollisena. 

Ja hellimään tuota suurta salaisuutta, että jotain noin kirkasta kuin Kristus asuu minussa, jotain joka valaisee koko elämäni ja nostaa sen aivan uusiin ulottuvuuksiin, pois pimeyksistä ja harmaasta tavanomaisuudesta taivaallisen valtakunnan sykähdyttäviin mahdollisuuksiin. Pääsen osalliseksi suuren Jumalan suureen suunnitelmaan. Minullakin on paikkani siinä, en ole tarpeeton, hyödytön, en syrjäytynyt vaan rakas ja kallisarvoinen!

"Jeesus, sinä olet toivoni tässä elämässä ja kuoleman jälkeen. Rakastan kirkkauttasi, siinä ei ole mitään pahaa, rumaa, ilkeää, julmaa eikä muutakaan pimeyden lähteestä tulevaa. Haluan kirkkauttasi, janoan sitä, kaipaan sitä. Hoida sieluani tänäänkin kirkkaudellasi."

Herää pahvi!

"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa."

                                                                   -Kol 1:16-17- 

Mitä voimatykitystä! Tuon jälkeen pitäisi soida fanfaarit mielessäni ja kaikua kymmeniä tunteja villejä aplodeja sielussani! 

Tämä kohta puhuu minulle Jumalan/Jeesuksen täydellisestä kaikkivaltiudesta ja hallinnasta. Tämän lukemisen jälkeen, jos se oikein uppoaa uskon kautta sydämeeni ja aivoihini, ei pitäisi olla pienintäkään syytä olla huolissaan tai pelätä. 

Jos hän on voinut tehdä tämän kaiken ja ylläpitää sitä kaiken aikaa, niin aivan varmasti hän voi huolehtia minusta ja pystyy vastaamaan rukouksiini. Se ei ole hänelle ongelma. Tukko on meidän puolellamme, kun emme rukoile ja ole yhteydessä häneen ja näe koko sydämmellämme tätä totuutta Hänestä. Jonkun pitäisi ravistella minuakin silloin tällöin ja huutaa: "Herää pahvi!"

"Jeesus, herätä minun olemukseni, joka niin usein on jäässä sinun sanoinkuvaamattomalle  voimallesi. Anna minun herätä eloon ja nousta uskon siiville ihmettelemään sinun kauneuttasi ja kaikkivaltiuttasi, ylistämään sinua, palvomaan sinua ja luottamaan sinuun koko pienellä sydämelläni. Täydellisesti luottamaan ja lepäämään sinun voimassasi"

Ole kestävä!

"...ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan."
                                                              - Kol 1:11-13-

Kolossalaiskirje on yksi Raamatun lempikirjojani. Se on täynnä Kristusta, hänen asemaansa ja suvereenisuuttaan. Kristuksessa on vastaus kaikkeen, mitä tarvitsemme. Tarvitsee vain avata sydän ja aivan kuin hengittää häntä sisään sielun syvyyksiin ja kuiskailla hänelle asiansa. Hänen täyteytensä täyttää minua, hänen viisautensa tulee avukseni, häneen vetoamalla kaikki pimeyden voimat elämässäni joutuvat väistymään, koska hän on jo voittanut ne ja hänen kaikkivaltiutensa ohjaa ja johdattaa oikealle tielle. Olen täytetty hänessä.

Aika ajoin, harmi vain, elän aivan kuin tällaista totuutta ei olisikaan olemassa, täysin omissa pienissä ympyröissäni, joista tuo ihme on kaukana. Jumala haluaa kuitenkin herätellä minua näkemään tämän elämäni ja voimani salaisuuden päivittäin ja hetkittäin.

Tuossa kohdassa meitä kehoitetaan olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä. Ja siihen pystymme hänen voimallaan vahvistettuna...minulla on kova kamppailu sisimmässä erään asian suhteen, ollut jo pitempään. Koen siinä toivottomuutta, pettymystä ja jopa luovuttamisen ajatuksia. Haluan ojentautua tämän sanan mukaan ja vain pysyä Kristuksessa, olla kestävä ja pitkämielinen ja odottaa Jumalan apua, vaikka sen tuleminen kestäisi hautaan saakka...ja sinä aikana elää hänen täyteydestään, täysin täytettynä ja sisäisesti tyydytettynä...

"Jeesus, elämäni. Virtaile sisimmässäni ja anna minun täyttyä rakkaudella sinua kohtaan, että voin pysyä kestävänä koettelemuksissa ja tuoda sinulle kunniaa elämälläni enkä saattaisi nimeäsi häpeään."

Pettymyksiä

"...rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta..." 
                                                                  -Kol 1:9-10-


Välillä elämässä on aikoja ja aikakausia, jolloin kokee, että elämässäni ei ole tuollaista. Ei arvollisuutta, otollisuutta, hedelmän kantoa eikä kasvua Jumalan tuntemisessa. Vain pettymystä omaan vaellukseen...

Minulla oli eräs riippuvuus, jossa olin todella kiinni ja jonka kanssa kamppailin pitkään, vieläkin aika ajoin. En halua sitä tässä mainita, sillä sille ehkä naurettaisiin, koska moni ei edes ajattelisi, että se on mikään riippuvuus. Minusta se oli riippuvuus, koska se vei minulta jotenkin kaiken normaalin elämän, se sai sydämeni läpättämään jännityksestä, enkä pystynyt oikein keskittymään mihinkään muuhun...Siis riippuvuutta, joka varasti sydämeni ja ensirakkauteni Jeesukselta. Ei ihme, että pettymys itseen oli niin suuri ja varsinkin tuollaisen Raamatunkohdan edessä. 

Mitä voi ihminen tehdä tällaisessa tilanteessa? Ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla täysin suora ja rehellinen Jumalalle ja itselle ja kertoa avoimesti Jumalalle sydämensä tila ja pyytää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, että Jumala vapauttaa sydämen kaikista siteistä ja riippuvuuksista, jotka varastavat meiltä tosielämän hänen kanssaan ja hänen palveluksessaan.

"Jeesus, olet ainoa mahdollisuuteni, vain sinä voit katkaista kaikki siteet, kahleet ja riippuvuudet sydämestäni. Tule ja paljasta, kosketa, puhdista ja vapauta. Tee syväluotaava työsi aivan loppuun saakka, syvimpiin sydämeni syvyyksiin, jotka vain sinä näet -että pääsisin täyteen vapauteen. En halua kulkeutua elämäni ohi eläen vain jollekin riippuvuudelle"