" Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä."
-Fil 3:18-19-
Aika ajoin koen, että itsekin olen Kristuksen ristin vihollinen...niin koen epäonnistuneeni monessa ja tunnen sydämeni ei niin kauniin tilan...
Silti kaipaan Jeesusta ja hänen läheisyyttään ja haluaisin vain sitä, mutta jotenkin ajaudun muihin asioihin, maallisiin ja lihallisiin. Ajaudun niin kauas hänen läsnäolostaan, jota kuitenkin eniten kaipaan ja jota ilman koen koko elämän merkityksettömäksi. Mikä on elämäni tarkoitus loppuelämäkseni? Tunnen kolisevani tyhjyyttäni!
" Jeesus auta minua viipymään kanssasi, pysähtymään, olemaan ja kuulemaan puhettasi. Mitä tästä eteenpäin? Etsin, etsin, etsin..."
Hei Piksu, kiitos kauniista kuvista ja etsintäteksteistä! Siunausta jatkomatkallesi pyhyyteen!
VastaaPoista