Pettymyksiä

"...rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta..." 
                                                                  -Kol 1:9-10-


Välillä elämässä on aikoja ja aikakausia, jolloin kokee, että elämässäni ei ole tuollaista. Ei arvollisuutta, otollisuutta, hedelmän kantoa eikä kasvua Jumalan tuntemisessa. Vain pettymystä omaan vaellukseen...

Minulla oli eräs riippuvuus, jossa olin todella kiinni ja jonka kanssa kamppailin pitkään, vieläkin aika ajoin. En halua sitä tässä mainita, sillä sille ehkä naurettaisiin, koska moni ei edes ajattelisi, että se on mikään riippuvuus. Minusta se oli riippuvuus, koska se vei minulta jotenkin kaiken normaalin elämän, se sai sydämeni läpättämään jännityksestä, enkä pystynyt oikein keskittymään mihinkään muuhun...Siis riippuvuutta, joka varasti sydämeni ja ensirakkauteni Jeesukselta. Ei ihme, että pettymys itseen oli niin suuri ja varsinkin tuollaisen Raamatunkohdan edessä. 

Mitä voi ihminen tehdä tällaisessa tilanteessa? Ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla täysin suora ja rehellinen Jumalalle ja itselle ja kertoa avoimesti Jumalalle sydämensä tila ja pyytää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, että Jumala vapauttaa sydämen kaikista siteistä ja riippuvuuksista, jotka varastavat meiltä tosielämän hänen kanssaan ja hänen palveluksessaan.

"Jeesus, olet ainoa mahdollisuuteni, vain sinä voit katkaista kaikki siteet, kahleet ja riippuvuudet sydämestäni. Tule ja paljasta, kosketa, puhdista ja vapauta. Tee syväluotaava työsi aivan loppuun saakka, syvimpiin sydämeni syvyyksiin, jotka vain sinä näet -että pääsisin täyteen vapauteen. En halua kulkeutua elämäni ohi eläen vain jollekin riippuvuudelle"